Viime viikon statsit, sunnuntailta:
Paino 83 kg (en tiedä voiko vaakaan luottaa kauheesti ku hain sen kiertsiltä).
Vyötärönympärys 99 cm (en myöskään tiedä mittaanko oikeasta kohtaa)
Harrastettu liikunta: yhteensä 9 tuntia.
Maanantai: Äänenkäyttäjän pilates, 1 tunti, oli aika kevyttä. ja kuntosalilla 1 tunti.
Keskiviikko: Astangan asanakurssi 1 tunti 15 min.
Lauantaina Capoeiraa ehkä 1 tunti.
Torstai, perjantai ja lauantai: Astangan alkeissarja itse tehtynä x 3 eli yhteensä noin 1 tunti.
Lisäksi siivosin astangasalia ja kävelin paikkoihin.
tiistai 20. marraskuuta 2012
Tällä viikolla olen liikkunut aika erikoisen paljon. Perjantaisen XL-keikan jälkeen ei mennytkään enää yöbusseja, joten kävelin Lutakosta kotiin. Lauantai-aamuna läksin taas Lutakkoon ravintolapäivän innoittamana.
Teddy's Burger Barista ei irronnutkaan seitanpurilaista, kun sämpylät ja perunat olivat jo loppuneet ekan tunnin aikana. Mut sain sitten herkkulautasen, mikä oli siis kuin hampurilaisannos mut ilman niitä loppuneita aineksia. Seitan oli hassua.
Terveellisen aamiaisen jälkeen tuumasinkin, että menenpä yläkertaan joogaamaan. Olen tässä parisen viikkoa siivoillut astangasalia, joten minulla on avain. Siellä salilla olikin sitten taas capoeiratyyppejä, hups. Oishan se tietty kiva että muistais että mitä luki siivousohjeesta. Mut ei se sit haitannutkaan, koska pääsin mukaan vähän niiku capoeiran koetunnille.
Tehtiin sit ekaks lämmittelyi ja venyttelyi ja sit vatsalihasliikkeitä. Ei ihan sujunut siinä tahdissa ku muilta. Sitten oli joku Capoeiran perusmuuvi nimeltään ginga. Gingalla löysin taas muutamia lihaksia joita ei ole hirveästi käytetty ikinä. Pakarat ja reidet huutivat olemassaoloaan pari päivää harjoituksen jälkeen. Heitin myös pari kärrynpyörää, tai ehkä ennemmin jotain sinnepäin, kun viimeksi olen tehnyt niitä ala-asteella. Hiukan olin yllättynyt siitä etten vaan lentänyt perseelleni.
Lopuksi oli musiikkileikkikoulu ja soitettiin. Olinkin vähän ihmetellyt et mitä ne soittimet siellä salin perällä on. Miä sain kokeilla atabaqueta, joka on semmonen korkea rumpu, ja tamburiinia. Aika perusbiittejä varmaanki. Tyypit myös pelasi capoeiraa. Itse en uskaltanut pelata kun ajattelin että kehonhallintani on varmaan aika lähellä nollaa.
Capoeiran jälkeen tein vielä astangan alkeissarjan.
Teddy's Burger Barista ei irronnutkaan seitanpurilaista, kun sämpylät ja perunat olivat jo loppuneet ekan tunnin aikana. Mut sain sitten herkkulautasen, mikä oli siis kuin hampurilaisannos mut ilman niitä loppuneita aineksia. Seitan oli hassua.
Terveellisen aamiaisen jälkeen tuumasinkin, että menenpä yläkertaan joogaamaan. Olen tässä parisen viikkoa siivoillut astangasalia, joten minulla on avain. Siellä salilla olikin sitten taas capoeiratyyppejä, hups. Oishan se tietty kiva että muistais että mitä luki siivousohjeesta. Mut ei se sit haitannutkaan, koska pääsin mukaan vähän niiku capoeiran koetunnille.
Tehtiin sit ekaks lämmittelyi ja venyttelyi ja sit vatsalihasliikkeitä. Ei ihan sujunut siinä tahdissa ku muilta. Sitten oli joku Capoeiran perusmuuvi nimeltään ginga. Gingalla löysin taas muutamia lihaksia joita ei ole hirveästi käytetty ikinä. Pakarat ja reidet huutivat olemassaoloaan pari päivää harjoituksen jälkeen. Heitin myös pari kärrynpyörää, tai ehkä ennemmin jotain sinnepäin, kun viimeksi olen tehnyt niitä ala-asteella. Hiukan olin yllättynyt siitä etten vaan lentänyt perseelleni.
Lopuksi oli musiikkileikkikoulu ja soitettiin. Olinkin vähän ihmetellyt et mitä ne soittimet siellä salin perällä on. Miä sain kokeilla atabaqueta, joka on semmonen korkea rumpu, ja tamburiinia. Aika perusbiittejä varmaanki. Tyypit myös pelasi capoeiraa. Itse en uskaltanut pelata kun ajattelin että kehonhallintani on varmaan aika lähellä nollaa.
Capoeiran jälkeen tein vielä astangan alkeissarjan.
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Mistä tietää olevansa lihava? No viimeistään siitä että terveydenhuollon ammattilaiset alkavat huomautella asiasta, jos sitä ennen randomit ja sukulaiset eivät ole ehtineet.Yleensä päässäni huutaa joku ääni että painukaa vittuun fasististen kauneusihanteittenne kanssa! Mutta niin, minä olen lihava. Enkä ihan vähäsen, ja olisihan se ihan hyvä että paino hieman putoaisi.
Miksi minä sitten olen niin paksu? Masennus ja lääkitys ovat varmasti isoin syy. On ollut paljon puhetta siitä että jos ei nuku, niin syö enemmän, koska keho menee sekaisin. Sen jälkeen kun läksin pöpilästä pois, näin painajaisia tosi pitkän aikaa. Heräsin aamuyöllä enkä saanut enää nukuttua. Varsinkin vähän myöhemmin yhdistettynä opiskeluun herääminen aamuyön tunteina ei oikein toiminut, kun ei voinutkaan jatkaa nukkumista niin pitkälle päivään kuin vain halusi, kuten työttömänä luuserina tuli tehtyä. Toki mahassani sijaitsevat kilot lienevät enimmäkseen pätkiksiä, mokkapaloja ja mysliä.
Viimeksi kuntosalin vaaka näytti 83,5kg. Terkkari sanoi syksyllä, että kesän aikana olin laihtunut 6 kiloa. Tämä siis sen jälkeen kun masennuslääkitys lopetettiin. Kesä oli aika sateinen ja kävin uimassa vähemmän kuin yleensä. Hyvin laiskasti tein muutakaan. Voisin siis melko varmasti sanoa, että kyllä se lääke ihan oikeasti lihotti. On helpompaa olla syömättäkin. Lähtöpaino oli siis ehkä jotain 90+. Sehän on siis ihan vitusti.
Mutta mikä sitten olisi realistinen tavoite? Painoin ennen psyykenlääkkeiden aloittamista noin 58 kiloa. Olin silloin kai 20-vuotias. En tiedä voiko siihen painoon päästä enää. Normaalipainon raja minun pituiselleni näyttäisi olevan 63 kiloa. Ehkä siihen olisi hyvä yrittää. Toisaalta painoindeksin lisäksi on olemassa toinenkin tapa hahmottaa oikeaa painoa ja kokoa: kaapissani on läjä farkkuja joihin en mahdu. Niissä näyttäisi olevan aika monessa koko 42 tai 30 tuumaa tai jotain sinnepäin.
Mitä sitten olen tähän mennessä tehnyt tämän painonpudotushommelin eteen?
Olen tehnyt terkkarin suosituksesta tunnarit kiloklubiin. Sieltähän oli kyllä helppo nähdä, että joo-o, näköjään syön liikaa, ja syömisen pitäisi myös ajoittua enemmän aamuun kuin iltaan. Sinänsä hassua, että parin viikon seurantajakson perusteella syön joka päivä suunnilleen saman verran, 2100-2200 kcal. Muuten, terkkarin mielestä voisi kuussa laihtua 3-4 kiloa. Yhy. En edes tiedä miten se ois mahdollista. Yritin katsoa kalorilaskurista et kuinka vähän pitäis syödä. Sen mukaan syömällä 1500 kcal päivässä laihtuisi 0,5 kg viikossa, eli 2 kg kuukaudessa. Oon joskus pitänyt ruokapäiväkirjaa. En mitenkään pystynyt menemään alle 1700kcal päivässä. Kauheen vaikeita nää kalorihommelit. Että mitäs jos en hirveesti laskiskaan niitä?
Olen alkanut nyt syksyllä käymään taas joogassa sekä kuntosalilla. Ajattelin että katsoisin voiko pelkällä liikunnalla laihtua, vaikka ihmiset sanovat minulle, että ei se mee niin. Aion kuitenkin kokeilla. Olen nyt kuitenkin ollut niin kauan lihava, että muutama kuukausi lisää tähän projektiin on ihan sama. Paitsi ehkä sen terkkarin mielestä.
Ps. On muuten olemassa muutamia asioita, jotka motivoivat liikkumaan enemmän kun ulkonäön paheksunta: se että aloitin opiskelun kalustealalla, ja takomiskurssilla kahden kilon vasara ei oikein noussutkaan. Hups. Toinen on se, että joogassa on maha tiellä.
Miksi minä sitten olen niin paksu? Masennus ja lääkitys ovat varmasti isoin syy. On ollut paljon puhetta siitä että jos ei nuku, niin syö enemmän, koska keho menee sekaisin. Sen jälkeen kun läksin pöpilästä pois, näin painajaisia tosi pitkän aikaa. Heräsin aamuyöllä enkä saanut enää nukuttua. Varsinkin vähän myöhemmin yhdistettynä opiskeluun herääminen aamuyön tunteina ei oikein toiminut, kun ei voinutkaan jatkaa nukkumista niin pitkälle päivään kuin vain halusi, kuten työttömänä luuserina tuli tehtyä. Toki mahassani sijaitsevat kilot lienevät enimmäkseen pätkiksiä, mokkapaloja ja mysliä.
Viimeksi kuntosalin vaaka näytti 83,5kg. Terkkari sanoi syksyllä, että kesän aikana olin laihtunut 6 kiloa. Tämä siis sen jälkeen kun masennuslääkitys lopetettiin. Kesä oli aika sateinen ja kävin uimassa vähemmän kuin yleensä. Hyvin laiskasti tein muutakaan. Voisin siis melko varmasti sanoa, että kyllä se lääke ihan oikeasti lihotti. On helpompaa olla syömättäkin. Lähtöpaino oli siis ehkä jotain 90+. Sehän on siis ihan vitusti.
Mutta mikä sitten olisi realistinen tavoite? Painoin ennen psyykenlääkkeiden aloittamista noin 58 kiloa. Olin silloin kai 20-vuotias. En tiedä voiko siihen painoon päästä enää. Normaalipainon raja minun pituiselleni näyttäisi olevan 63 kiloa. Ehkä siihen olisi hyvä yrittää. Toisaalta painoindeksin lisäksi on olemassa toinenkin tapa hahmottaa oikeaa painoa ja kokoa: kaapissani on läjä farkkuja joihin en mahdu. Niissä näyttäisi olevan aika monessa koko 42 tai 30 tuumaa tai jotain sinnepäin.
Mitä sitten olen tähän mennessä tehnyt tämän painonpudotushommelin eteen?
Olen tehnyt terkkarin suosituksesta tunnarit kiloklubiin. Sieltähän oli kyllä helppo nähdä, että joo-o, näköjään syön liikaa, ja syömisen pitäisi myös ajoittua enemmän aamuun kuin iltaan. Sinänsä hassua, että parin viikon seurantajakson perusteella syön joka päivä suunnilleen saman verran, 2100-2200 kcal. Muuten, terkkarin mielestä voisi kuussa laihtua 3-4 kiloa. Yhy. En edes tiedä miten se ois mahdollista. Yritin katsoa kalorilaskurista et kuinka vähän pitäis syödä. Sen mukaan syömällä 1500 kcal päivässä laihtuisi 0,5 kg viikossa, eli 2 kg kuukaudessa. Oon joskus pitänyt ruokapäiväkirjaa. En mitenkään pystynyt menemään alle 1700kcal päivässä. Kauheen vaikeita nää kalorihommelit. Että mitäs jos en hirveesti laskiskaan niitä?
Olen alkanut nyt syksyllä käymään taas joogassa sekä kuntosalilla. Ajattelin että katsoisin voiko pelkällä liikunnalla laihtua, vaikka ihmiset sanovat minulle, että ei se mee niin. Aion kuitenkin kokeilla. Olen nyt kuitenkin ollut niin kauan lihava, että muutama kuukausi lisää tähän projektiin on ihan sama. Paitsi ehkä sen terkkarin mielestä.
Ps. On muuten olemassa muutamia asioita, jotka motivoivat liikkumaan enemmän kun ulkonäön paheksunta: se että aloitin opiskelun kalustealalla, ja takomiskurssilla kahden kilon vasara ei oikein noussutkaan. Hups. Toinen on se, että joogassa on maha tiellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)